keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Paikaten ja korjaten



Onko kukaan muu kyllästynyt heittämään lasten housuja pois yhden pienen reiän vuoksi?
Minä olen!

 Reiät housuissa kertoo vaan aktiivisista lapsista. Mutta on niin turhauttavaa, kun uusiinkin housuihin leikkien lomassa tulee reikiä ihan vahingossa. Muistan erään vanhan pariskunnan todenneen parisuhteesta, mikä sopii myös kierrätysajatelmaan:

Vanha korjataan, ei hankita heti uutta. 


Tätä yritin nyt toteuttaa korjaamalla tyttöjen legginssejä. 
Pienemmän housuihin virkkasin pupu-paikat.
Oli ilmeisesti askarteluleikkaukset osuneet vain toiseen reiteen....


Vanhemman housuissa oli toisessa polvessa reikä, ja toinen polvi oli melkein kokonaan puhki.
Koiraleikkien konttaukset saavat jatkua polvipaikoilla....



Ja vanhempi tytär oli jo aiemmin kesällä leikannut lempilegginsseistään lahkeet poikki. 
Oli molemmissa polvissa reiät ja näin jatkoivat elämäänsä shortseina...
Nyt lahjepitseineen periytyvät pikkusiskolle päiväkodin jumppapöksyiksi. 


Kun sain nämä pöksyt valmiiksi, aloin heti miettiä mihin kaikkialle voisin virkata paikkoja :)
Aiemmin olen paikannut yhdet lempparifarkkuni täällä

Tytöt ottivat heti "uudet" housut heti käyttöön :)
Korjaaminen siis todellakin kannatti!


maanantai 2. lokakuuta 2017

Ja etukuistillekin syksyä


Ja etupihalle neulottuja koristeita :)

Kurpitsoja olen ihaillut monessa blogissa ja niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. 
Tein nurjaa ja väliin oikean rivin harvakseltaan. 


Kun sain nämä valmiiksi huomasin, että minulla olisi ollut ohjekin kurpitsoihin samassa kirjassa, jossa täällä vanhassa blogissa olen neulonut ja virkannut nämä lammasverkon koristeet aiemmin. Sieniä virkkasin silloin enemmänkin täällä. Ja viime vuonna liitin vanhat lehdet kanaverkkoon ovikoristeeksi täällä. 





Ja tässä sisääntulon totuutta pienenä palasena....
Futiskenkiä ja palloja ja crocseja täynnä... Ne on vaan helppo rajata kuvasta pois...

Tänään olen katsellut takapihalla satelevia keltaisia Haavanlehtiä. 
Niin kauniita. 
Pimeys jääköön niiden jalkoihin, valaiskoon Haavan lehdet koko takapihan rinteen!
Haravointikaan ei haittane! 


perjantai 15. syyskuuta 2017

Metsän syksyfiilis kuistille



Nyt lomalla olen aivan rakastunut syysmetsään.
Ei ole mitään vapaampaa tekemistä kuin vaeltaa metsässä ja kerätä neljävuotiaan kanssa mitä eteen tulee. Saaliiksi olemme saaneet Puolukoita, Mustartorvisieniä, Suppilovahveroita ja Kanttarelleja. Sieniä on pakko opetella syömään, kun kasvavat takapihalla....
Ja ainakin tätini on onnistunut kouluttamaan molemmat tyttäreni sienestäjiksi; 
Neljävuotiaskin huudahtaa kesken kaiken polulla haahuilun:
"Äiti seis! Tässä on Mustatorvisieniä! Älä astu päälle!" 
Ja todentotta, lapseni löytää sienet paljon paremmin kuin minä.....



Mutta tätä syysmetsää on ihana saada pala myös ikkunan alle kuistille. 
Tässä tunnelmakuvia metsästä, saisiko tätä palan ikkunan pieleen kiitos....







Metsässä lempikohtani on jäkäläkallio ihan meidän lähellä.
Aurinko pilkahteli ihanasti muutamiin kuviin. 
Mutta toivottavasti paikan tunnelma välittyy myös 'hämärimmistä' kuvista.



Tätä pilvenhattaraista jäkälää ja timantin kiiltäväistä Puolukkaa kaipaa sielu. 
Huomaan kuinka rauhoittava vaikutus tällä kaikella on. 
Ei ne kaikki tutkimukset puunhalailusta väärässä ole.


Olemme sitä tyyppiä, ettemme raaski repiä kasveja maasta, joten koristesaalimme jäi pienemmäksi kuin hyötykasvisaalis. Kranssin teon aloitimme yhteistuumin isomman tyttären kanssa. Ja seitsenvuotias teki Kanervakranssin melkein kokonaan itse kodinhoitohuoneen oveen. Aikas kiva!


Itse askartelin samalla Sinipiikkiputkesta ja Katajasta kranssia, mutta kyllä vaan se sinipunayhdistelmärakkaus löysi tiensä tähänkin.
<3




Ja takapihan pöydälle askarreltiin kattaus. Sammaltarjotin kynttilöillä, Pihlajanmarjapiirakka ja Jäkäläkakku. Aikas hauskoja tuli. Huomaan, että lapsilla on monesti parempia ideoita kuin meillä aikuisilla. Ihan mieletön mielikuvitus, jota ei vielä maailma ole iskenyt tylsyydellään tai malleillaan lyttyyn. 



Ruoste ja kanaverkko, sekä emali ovat ihan suosikkejani.
Ruosteen väri on ihan superkiehtovaa. 



Mutta saanen kysyä?
Tuliko teillä muilla tästä sommitelmasta ihan joulufiilis?
Hieman tuli itselleni mieleen kuvia katsoessani...


Mutta ehkäpä kuistilla on nyt hieman metsäisempi tunnelma jo hyvinkin pimeissä illoissa. 
Pimeä yllättää joka vuosi!
Eikä se joulukaan taida kovin kaukana olla :)
Vaikka kesälomani on edelleen kesken....
Mutta eihän elämän tarvitse niin vakavaa olla....
Mitäs siitä jos kesäloma ja joulunodotus jo hieman sekoittuvat! 
Uskalletaan hieman leikitellä ja päästää opituista malleista irti!

Ihanaa syksyistä viikonloppua teille ihanat!