maanantai 6. marraskuuta 2017

Kätevä- ja tekevämessuilla

Yhteistyössä Lahden messukeskus, liput saatu yhteistyönä


Viikonloppuumme kuului perinteinen reissu ihanille Kätevä- tekevämessuille täällä kotikaupungissa. 
 Alkuun suunnittelin ekaluokkalaisen kanssa lähteväni kaksissa naisissa messuilemaan, mutta hänpä halusi pikkusiskonkin mukaan tasapuolisuuden nimissä. 
Ja itseasiassa olipa hauskaa mennä kolmeen pekkaan (tai vaikka Birgittaan), 
kuinka paljon siellä oli myös tyttärillä katsottavaa - melkein olisivat viipyneet iltaan saakka  metrilakun voimin :)


Ja ensimmäiseksi pysähdyimme mahtavan kirjan ääreen. 
Merkityskirja Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana on mahtava kulttuuripläjäys lapsille. Sen lisäksi sen ostosummasta menee osa eläinsuojelutyölle. Osa tarinaa on lasten käsialaa ja Sinfonia Lahden kanssa yhteistyössä on järjestetty elämyksiä, esimerkiksi messuilla pääsi kuuntelemaan Sinfonia Lahden musiikkia kuulokkeilla samaan aikaan, kun sai värittää hauskoja värityskuvia. Mahtavan yhteistyön tulos!


Ja seuraava pysäkki oli neulekahvila Lentävän Lapasen piste. Voi jestas miten ihania kauniita käsin värjättyjä lankoja voi ollakaan! Ja tottahan itsellenikin tarttui mukaan yksi ohje ja lankavyyhti :) Debbie Blissin Neulojan mukiakin hypistelin, mutta pitihän jotain jättää haavelistallekin...

Ja tutustuin myös uuteen tuotteeseen: 
Uudet Addin sukkapuikot!
Kahdella puikolla neuloen sukka tulee varmasti valmiiksi ennen kuin arvaakaan :) 



Ja muuten en ole koruihminen, mutta käsintehdyt korvakorut ovat heikko kohtani.... 
Minka- korut ovat aivan mahtavia! Niistä löytyy joka makuun ja tyyliin. Perhoset, pitsit ja Origamit ovat suosikkejani, mutta löytyy myös liikennemerkkejä, Afrikan tähden nappuloita, Maatuskoja ja Kleinbussitkin. Lahdessa näitä saa Sataman kahvilan vieressä olevasta Käsityökauppa Ulpukasta


Ja yksi odotetuimmista jutuista oli pitsinnypläys! 
Tämä on salainen haaveeni, "sitten kun on aikaa". 
Mutta nythän tässä taisi käydä niin, että tyttäreni osaa tämän ennen minua.
Orimattilan Heinämaan pitsinkutojat neuvoivat hetken tytärtäni ja niinpä hän oli pikavauhtia nyplännyt jo yhden kuviokerran.... 
Ehkä me menemmekin yhdessä jo ensi kesänä nypläyskurssille....



Ja tätä odotin myös näkeväni:

Toinen toistaan upeampia ja kaikkien yllätykseksi myös Suomen säässä kestäviä. Täysin käsityönä valmistettuja ja myös joka tyyliin sopivia. 

Messuilla on muuten hurjan vaikeaa valokuvata. Aina on jonoa sinne sun tänne ja kuvauksen aikana Neulanhaltija kertoi työstään jo seuraaville kiinnostuneille. On itseasiassa melko mahtavaa, että käsityöt vetävät näin puoleensa, että saa ihan jonottaa, kun haluaa tavata itse työn tekijän :)




Ja viimeisenä mieleenpainuneena, mutta ei todellakaan vähäisimpänä: 
Katsokaa ja ihailkaa mitä miniatyyrikäsityötä!
Ja miten oikean näköisiä....

Happy little muffin- nukkekoti tarvikkeiden ja ruokien takaa löytyy ihana Mirja, jonka käden työt aivan jotain ainutlaatuista: Ihan sanattomaksi veti sekä minut että pikkutytöt 
ja kyllähän näitä tarttui myös matkaan. 






Olipa mahtava visiitti!
Tästä riittää taas inspiraatiota hetkeksi...
Joululahjaideoita, neulosideoita, askarteluideoita ja parasta pikkutyttöjeni innostus kaikkeen käden työhön :)

Iloista ja inspiroivaa viikkoa teille ihanille!




sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Puutarhailun paras puoliko?



Joskus tulee uskomaton mahdollisuus.
Nimittäin joskus vain saa taimen, jota on aina halunnut.
Ja silloin se on pelastettava.

Ja koska talven lisäksi pimeys yllättää joka syksy, 
voi käydä niin että huomaa istuttavansa lumihangessa, vesisateessa ja täyspimeydessä. 

Tähän kiteytyy koko puutarhaturaajan maailma: olosuhteista viis, lopputulos silmissä kiiluen touhuaa sellaisia asioita, joita ei kehtaa ääneen sanoa... (mutta toki voi blogiin kirjoittaa...)



Siskoni mukaan, nyt voi kyllä olla paras istutuskausi. Koska kasvin juuret ovat multapaakussa jäässä ja mukaan tulee iso paakku, ei kasvi välttämättä huomaa, että sitä edes siirretään. 
Kuin nukkuva lapsi, joka kulkeutuu vanhempien mukana paikasta A paikkaan B.
Näistä kuvista huomaa, että Mutamäki on jo paikoin aivan roudan valtaama, 
mutta onneksi oli myös muheaa istutusmaata sulana. 

Oli muutenkin hauska nähdä puutarhaa pimeässä otsalampun valossa:
Hopeansävyiset kasvit olivat kuin timanttikasoja vesipisaroineen.
Ja päivänvalossa kuvatut kasvit kuin keväthangesta esiin tulleita...





Tänään oli ohjelmassa myös sisäsiistiä puuhailua. Ensi viikolla siitä lisää!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Merkityksellisin puu


Sain sekä Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta 
että Inkeriltä Puutarhurin tytär-blogista
haasteen:
Pihan merkityksellisin puu

Tämä olikin helppo valinta!
Meidän pihalla ja ympäristössä on kyllä monta puuta, mutta ne ovat vielä niin pieniä, ettei niille ole päässyt suuria merkityksiä syntymään. Vanhan kodin mummon ostama Omenapuu olisi ollut hyvä vastaus, jos se olisi pystytty vielä siirtämään tänne Mutamäelle. Samoin metsästä siirretty Tammi on joskus toivottavasti melko isossa roolissa metsän reunassa. Samoin Omenapuu tuottakoon joskus satoa runsain mitoin. Ja toivottavasti vielä joskus meillä on kaunis kirsikkapuu, joka aivan  kirkkaanpunainen syksyisin. Ja kai ihanat Syreenitkit lasketaan puiksi :)


Mutta nyt valinta on helppo:
Etupihan ensi tervehtijä:

Pikkusyreeni

Niin kaunis, ihana. 
Ei kuvailuja kaipaa :)



Nyt puu on lumen alla ja kuvia selatessa tuli kyllä kesää ja kevättä ikävä! Kuvissa vilahteli niin ihanat sipulikukat ja tuossa kuvassa on niin ihana Juhannusruusu. 

Vaikka oli tuo lasten riemu liukurimäessäkin aika mahtavaa naurua täynnä! Lapset olivat niin innoissaan talvesta, että hakivat itse liukurit käyttöullakolta. Kun portaat olivat auki, huomasivat lapset että vintillä on pimeää. Ja vasta kolmas yrittäjä lapsista uskalsi kiivetä ylös saakka sytyttämään valot. Ja voi sitä ilon määrää kun omat ja naapurin muksut kantoivat viiteen pekkaan liukureita ja pulkkia alas portaita! Niin virkistävää kuunnella työn vastapainoksi lasten aitoa hersyvää naurua! 

Että kai joka vuoden ajassa on omat hyvät puolet.... 
Riemukasta viikonloppua teille kaikille!