Ihania puutarhapäiviä.
Aurinko saa hakeutumaan ulos, mutta joskus työn tulosta on vaikea määritellä.
Ensin hakee lapiota jotain hommaa varten.
Ja lapion haettua ei enää muista mitä olikaan tekemässä.
Sitten sitä hakeekin haravan ja haravoi metrin alueelta syksyn rippeitä.
Kunnes näkee valkovuokon ja saksii samalla kuihtuneet....
...Oreganot ämpäriin, kunnes muistaa, että se kahvikuppi jäi jonnekin.
Jäi jonnekin kitkimen (lue: ruostuneen taltan) viereen.
Niin, alunperinhän olin kitkemässä, tosiaan, kitkemässä :)
Ja taas kääntyi suunta kohti kitkentää.
Mutta sitten silmään osui kuin Karhunvatukka....
...Syreenissä onkin ensimmäinen nuppu!!!! Ja miten kaunis!!!
Ihanaa, että kahvinurkkaus Syreenin varjossa on astetta lähempänä toteutua :)
Kun minulla on nenä kiinni Syreenin taimessa, mies nostaa nenää lippalakin alta keskeltä pihaa ja kysyy miksi kottikärryt ja lapio lojuu keskellä pihaa.
Hymyillen, ilman vastausta siirryn jalkapallopelin tieltä Ruusupenkkiin.
Ja HUOM se kitkin on kädessäni vihdoin!!!!
Sain istuetttua kaksi Ruusupenkin uutta asukasta ja kitkettyä pari Voikukkaa.
Kai sekin on aikaansaannos. Josko jopa suurempi aikaansaannos mielelle :)
