Edellisessä Blogitapaamisessa viime kesänä pääsimme vierailemaan Suomen ruususeuran puheenjohtajan Korpijaakon luona. Siellä me lauma naisia pompimme muovipussit kädessä pitkin pusikkoa itse Lauri Koripijaakon perässä ruusulta ruusulle ja saimme pistokkaita oksista. Alunperin kaikki olisivat olleet onnellisia parista oksanpätkästä, mutta kuten muutkin, minäkin kotiuduin 12 ruusuntaimen kanssa. Ja ohjeen mukaan istutin ne maitotölkkeihin (täällä), pidin alkuun sisällä muovipusseissa huputettuna, sitten ulkona varjossa (täällä) ja syksyllä myöhään laitoin kaksi hengissä olevaa tainta maahan (täällä). Eli kovin suuri eloonjäämisprosentti ei ollut. Mutta nyt talven jälkeen ainakin toinen "rehottaa" pihalla!!!!!! Saa nähdä pistääkö toinen päätään esiin, juuret olivat kyllä isot.
Miten teillä muilla? Ilmeisesti eloonjäämisprosentti ei muillakaan ei ollut suuri edellisten kommenttien perusteella. Mutta reissu oli superhauska ja mieleenpainuva ja ruusut purivat varmaan niitäkin, joita ennen ei ruusut kiinnostaneet - niin jännittäviä tarinoita saimme kuulla eri lajikkeista!
Ihania muistoja,
ja etenkin ihana ruusunpoikanen,
kuka ikinä lieneekään. Ehkäpä Theresan ruusu tai Toukoniitty.
<3
