maanantai 24. heinäkuuta 2017

Muutakin kuin ruusuilla tanssimista

Yhteistyössä Plastex


Täällä Mutamäellä asuu joku Puutarhaturaaja, 
joka vaan istuttaa eikä kitke....


...mutta kun Turaaja tekee olonsa mukavaksi, 
roudaa satulasankoa jakkarana mukana kera kahvikupin, 
ehkä hänkin saa muutaman rikkaruohon kitkettyä....

...Tai ainakin jollekin otukselle pensaan alle pesäkolon.....

... Samalla voi haaveilla Pionirivistöstä Norjanangervoaidan eteen...
Toisen kerroksen se kaipaa....

Haaveilu auttaa kitkemishommassa...

Tosin kitkiessa tulee tunne, että osa on niin kauniita, ettei niitä raaski kitkeä....


....vaikka ne kasvaisivat siellä sun täällä...
Ja vaikka tietää, että jos ei niitä yhtään kitke, ensi vuonna joutuu ehkä vielä isompiin hommiin....
Olisinpa siunattu sillä tunteella, että kitkeminen on parasta terapiaa....
Lopputulos on, mutta ei itse työ...
Mutta juurihan yritin opetella asennetta, että arkikin on juhlaa...
Joten ei muuta kuin kahvikuppi mukaan ja kitkemisjuhla jatkukoon!
Ruusuilla tanssien tai ilman...

6 kommenttia:

  1. Mä tykkään kun vauhtiin pääsen. Mutta ei se homman noin niinkuin varsinaisesti kutsu. Aina yhtä takkuista lähteä liikkeelle. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo liikkeellelähtö oli ihan supervaikeaa... Mutta työn jälki inspiroi jatkamaan!

      Poista
  2. Kitkemisessä (sama kuin siivoamisessa) on vaikeinta aloittaminen. Kun vauhtiin pääsee, se on ihan jees, varsinkin kun näkee lopputuloksen. Ja kitkemisen lomassa voi tosiaan haaveilla ja suunnitella. Siinä näkee hyvin, mitä puutarha vielä tarvitsee ja mitä pitäisi muutella.
    Mutta ärsyttävintä varmasti on homman loputtomuus. Isossa pihassa, kun pääsee kierroksen loppuun, niin täytyy aloittaa jo alusta uudestaan. Mutta sitähän tämä elämä on. Ja se pitää liikkeessä ja nöyränä. Koskaan ei voi oikeastaan sanoa, nyt kaikki on valmista ja täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta kyllä se ilahduttaa kun edes yksi kohta on suora ja siisti. En voi uskoa että sanon, että olen tyytyväinen suoraan kohtaan :)

      Poista
  3. Aluksi vihasin kitkemistä. Sitten alistuin siihen ja nykyisin jopa joskus pidän kitkemisen selkeydestä (on tosin selkeämpiä ja vähemmän selkeitä kitkemisalueita). Kun suurem voikukan saa maasta irti kaikkine juurineen on ihan voittajaolo. Sen sijaan kaiken pienen nyhtäminen tuo hyvän fiiliksen vasta, kun saalis alkaa olla suurempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kun on kottikärryllisiä nurmipaakkuja raahannut sivuun, ja pensaan reunus on siisti, alkaa olla sankariolo! Työn jälki palkitsee....

      Poista