maanantai 27. helmikuuta 2017

Palttoiden palttoo



Nyt syntyi inspiraatiosta oikein palttoiden palttoo!
Oikea mummopalttoo!


Meillä oli miehen mummon vanha ihana paksu villatorkkupeitto, joka oli joistain kohdin puhki.
Ajattelin, että siitä voisi tehdä pontzon.
Mutta sitten loman ensimmäisenä päivänä katselin sohvan kulmalla peittoa ja yhtäkkiä näin siitä takin! No eihän siinä auttanut kuin ottaa toisesta ihanasta takista hieman mallia ja alkaa leikellä paloja. Napit löytyi nappilaatikosta ja oikean väristä ompelulankaa oli verhojen jäljiltä.
En olekaan aikoihin ommellut!


Muuten ompelu sujui vähän liiankin sutjakkaasti minun inspiraatioksi, mutta napinlävet tuottivat vaikeuksia. Lopputulos oli neljä napinläpeä ja ei niistä sen enempää....



Kankaaseen halusin jättää ajan jäljet ja tätä ei voinut purkaa...
Kainalon pelkäsin tulevan liian tiukka, joten tein sinne ylimääräisen palan. 
En tiedä voiko näin tehdä, kunhan tein.



Nuo purkautuvat kohdat tekevät takista ainutlaatuisen ja Turun verkan merkin jätin taskun sisäpuolelle. Hihansuita kokeilin monella tapaa, lopulta päädyin purkureunaan. Kaulukseen ompelin kaistaleen, jonka käänsin takapuolelle. 
Ja millainen palttoosta tuli?



No täydellinen!! 
Hyvänkokoinen, mielestäni hyvännäköinen, levenevä helma oli hyvä ja hihat sopivat!
Kiva päällä, kuin löysä villapaita! Sopii kaveriksi kaapin oveenkin toisen rakkaan takin viereen.

Esikoinen otti kuvia takista päällä, jotta todistautuu sen onnituvuus!
On nimittäin harvinaista, että omasta inspiraatiosta syntyy hyvä ompelutuote 
- ompelu on paljon hankalampaa kuin virkkaus tai neulonta.
Luulen, että tästä takista tulee vielä rakas. 
Ja lasten nimeämä mummohattu ja isotädiltä perityt mummokengät viimeistelevät tyylin :)


19 kommenttia:

  1. Sä oot kyllä aikamoinen taituri! <3
    Palttoo näytti oikein hyvältä livenäkin.

    VastaaPoista
  2. Hieno palttoo, aivan sinun näköisesi, ja materiaalin kierrätyksestä plussaa. Olin hukannut blogisi jossain vaiheessa, mutta löysinpäs tänne uuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva kun löysit takaisin, juu en jaksanut kahta blogia pitää niin muutin ne yhdeksi :)

      Poista
  3. Hyvän näköinen palttoo, onnittelut!

    VastaaPoista
  4. Mukava polttoon ja mikä parasta, kierrätystä ja muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Pidän siitä että muistot kulkee mukana ja tavaroilla on tarinaa kerrottavanaan. On hyvä olla tietoinen menneestä ja kunnioittaa isovanhempien työtä olematta menneisyyden vanki. On ihanaa että vanha tavara saa uuden elämän! Kuvainnollista monessa mielessä. Ja iloinen, että tämä hetken inspiraatio onnistui näin hyvin!

      Poista
  5. Hurmaava uniikkitakki! Eikö olekin ihana tunne, kun voi kantaa sitä isomummon käyttämää matriaalia uutena esineenä! Kuitenkin sen sielu on säilynyt kaikkine kulumisineen ja rispaantumisineen. Ja onpa se varsin muodikaskin puhkipolvisten ferkkujen rinnalla! Reunavirkkaukset (vai pykäpistot?) täydentävät mukavasti kokonaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana, kun sanoit takkia muodikkaaksi - niin varmaan kaikki reikäiset vaatteet onkin! :) Ja kyllä, pykäpistot oli valmiina peitossa, ne sopivat täydelliset takin helmaan!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos :) Ihana kun kaikki olette eläneet tässä ilossa mukana!

      Poista