sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Parasta aikaa




Nyt alkaa jo Ruusujen toinen aalto. 
Näitä aaltoja taitaa olla parhaimmillaan jopa neljä. 
Kaikki se kitkemisen ja kirvojen karkoittamisen vaiva palkitaan!

Teresan ruusu alkaa olla täydessä kukassa, niin ihana!
Ja meille ei ole ilmestynyt järveä auringonlaskuineen, vaan niin hauskaa kuin onkin, 
ylimmässä kuvassa näkyy taustana naapurin sininen pakettiauto :)
Aika hauskoja kuvia saa aikaiseksi, kun hieman kyykistyy, kiitos vaan naapuriin!

Naapurin puolelle ruusupenkki näyttää nyt tältä:






Pieni valkoinen Jaloruusu aloittaa kukintaansa, ja kermavaahdon näköinen kukka painaa niin paljon, että kukat ovat maata vasten. Pitänee joku tuki keksiä. 

Ja tämä lemppareista lempparein aloittelee kukintaansa!
Pari on jo auennut. 
Ja näitä nimettömiä on tosiaan ruusupenkissä useampi. 
Lidlin jaloruusuja, joiden paketeissa ei ole ollut nimiä. 
Mutta niin kauniita!
Talvisin peittelen ne havuilla ja kukkivat useampaan kertaan ihan mielettömiä kukintoja!










Tarhakurtturuusu on täydessä kukassa, samoin Punalehtiruusu. 
Olen jotenkin ihastunut sen herkkyyteen.




Ihan parasta aikaa. 
Lomalla tulin miettineeksi, 
että ruusuissa ja lapsissa on paljon samaa. 
Joskus niiden hoitaminen vaatii paljon ahkeruutta, 
mutta niille annettu aika tulee kukintana takaisin.
Ja antaa lumoavaa kauneutta takaisin. 


perjantai 21. kesäkuuta 2019

Pieni mutta kaunis


Nämä piperrykset ovat ne Mutamäen vitsi. 
Täynnä kaikkea, mutta niin pientä. 
Ja sinipunaisuus jatkuu kautta pihan.... 
Ja kun oikein tarkkaan ja syvälle kyykistyy, voi nähdä sydämen :) 


Hauskaa Juhannusta!


keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Ruusujen tykitys!



Mun lemppariaikaa, ei tarvitse sanoja. 
Ihana tuoksu, ja ihanat yllätykset toisensa jälkeen poksahtelee auki! 
Tämä on se ihana puoli puutarhuroinnissa ja elämässä!







Väriskaala on uskomaton, ja kyllä ylhäällä oli kuva Kurtturuusustakin, se on vielä kirjaimellisesti Roskisten vieressä, en siitä raaskisi luopua millään....






Katsokaa Juhannusruusun korkeutta, kyllä täällä jotain kasvaakin :)







Ja Morsionruusu, aina yhtä ihana!

Pohjolan Kuningatarta karsin ja jaoin, ihana saada jaettua ruusuiloa. 






Ei voi kun huokaista ihastuksesta. Tykkään. Ruusunjuurien kitkemisestä viis!
Vaiva on tämän arvoinen :)